Loma Istanbulissa syksyllä 2017

   Istanbulissa 23.9-8.10.2017

Matkan suunnittelua 1.9.2017

Varasimme eilen miesystäväni kanssa kahden viikon matkan Istanbuliin. Otimme ebookersin sivuilta netin kautta lennot ja hotellin. Lähtöpäivä on lauantaina syyskuun 23 päivä. Lennämme Helsingistä Turkish Airlinesin koneella suoraan Istanbuliin Ataturkin kentälle. Hotelli on varattu Istanbulista läheltä sinistä moskeijaa. Sultanahmet. Hotelli on Abella. Lennot ja hotelli maksoivat meiltä kahdelta yhteensä alle 800e. Paluu päivä on sunnuntaina Lokakuun 8. Hoteliin kuuluu ilmainen aamupala. Sitä meillä ei ole ennen ollut.

Tytär oli järkyttynyt äidin Istanbulin matkasta. Hän on huolissaan, että hukun 15 miljoonan ihmisen sekaan. Turkki lomamaana herättää ihmisissä paljon ajatuksia. Monet ovat huolissaan Turkin poliittisesta tilanteesta, eivätkä siksi halua sinne matkustaa. Todellisia Turkkifaneja ei pienet mellakat saa jättämään joka vuotista Turkin matkaa. Meitä on Suomessa muutama ihminen, jotka ovat menettäneet sydämensä Turkin ilmastolle, ruualle, ihmisten ystävällisyydelle ja kulttuurille.

Lahden ABC Kivimaa

 Minulla alkoi kesäloma maanantaina ja miesystävälläni alkoi loma myös samaan aikaan.
Olimme varanneet Turkin matkan keväällä.
Olin koko alkuviikon valmistellut matkaa. Siivonnut kotia ja laittanut mökin kuntoon, että nurmikonleikkaajat voivat yöpyä siellä. Aikuiset lapseni tulevat kotiin hoitamaan koiraa. Valmistelut ovat vieneet yön tunteja. Vielä viime yönä tein kanaviillokkia ja keitin riisiä nuorille kotimiehille. Huomenna lentäisimme Marmarikseen. Matkaan lähtee minun ja miesystäväni lisäksi veljeni ja 14 vuotias poikani ja hänen koulukaverinsa. Lähdimme Jyväskylästä tänään klo 14. Saimme sullottua viisi isoa matkalaukkua Opelin takakonttiin ja pojat ja veljeni asettautuivat takapenkille. Ajoimme yhtäkyytiä Lahteen saakka. Siellä näimme ABC huoltoaseman kyltin. Misystäväni tykkä käydä ABC huoltoasemilla kahvilla ja minä pidän sieltä saatavasta kuumasta kaakaosta. Pysähdyimme Lahden ABc Kivimaahan

Kivimaa oli iloinen yllätys. Siellä oli Hesburger, kauppa ja ihana kirjasto-lukutila. Ostin kaakaota, miesystäväni kahvia ja sämpylän ja veljeni valitsi juustokakkua ja kaakaota. Pojat saivat banaani räpylät. Lukutilassa oli paljon kirjoja, joita olisi saanut lainata mukaan jättämällä tilalle oman kirjan. Erilaisia lehtiä löytyi ja iso tv. Paluumatkalla haluaisin pysähtyä uudelleen samalle huoltoasemalle. Harmi kun en tajunnut ottaa kuvia huoltoaseman sisältä. Vasta pois lähtiessä muistin kameran ja onnistuin nappaamaan muutaman kuvan. Suosittelen lämpimästi kyseistä huoltoasemaa ihanaksi taukopaikaksi.

Sidessä jeeppisafarilla

Olemme käyneet joka vuosi Turkissa jeeppisafarilla. Safari kestää päivän. Yleensä safarilla on kymmenkunta jeeppiä ja karnevaalitunnelma vesisotineen. Ajamme jonossa pitkin vuoristoteitä ja jossakin vaiheessa alkaa vesipyssyillä sotiminen toisia jeeppejä vastaan. Kamerat kannattaa pakata muovipussin sisään jo lähtiessä. Useampi lippalakki on lentänyt päästä vauhdin hurmassa. Tämän vuotinen safari oli täysin erilainen. Oli yksi jeeppi jossa oli tilaa   meidän viiden hengen porukalle ja saksalaiselle pariskunnalle. Ilmeisesti jeeppisafarille ei ollut ilmottautuneita sen enempään. Safareita tehdään joka päivä. Jeepisafarista tuli paras jeeppeilykokemus mitä olemme kokeneet. Jeeppikuski oli innolla paneutunut työhönsä ja hän osasi kertoa paljon asioista mitä matkalla näimme. Hän ajoi ylös vuorille, jossa pysähdyimme tutkimaan maustekasveja ja etsimme porukalla maakilpikonnia. Opastus oli englanniksi. Minun englanninkielen taitoni on huonoa mutta matkatoverini tulkkasivat tarpeen vaatiessa. Ensimmäinen pysähdys oli kun olimme nousseet jonkun matkaa vuoristotietä ylös. Olimme jättäneen Siden kaupungin taakse. Ohitimme pikkukyliä ja moskeijoita. Paikalliset lapset huiskuttivat meille tien poskesta. Koiran pentuja juoksi ominpäin tiellä. Minun tuli sääli niitäjos ne jäävät auton alle.

 Opas huusi " Tortillo". Mietimme etsiikö hän makarooneja. Kävelimme vuoren juurella ja katsoimme maahan. Sitten opas näytti heinikossa jotakin. Se oli maakilpikonna. Opas hieroi kivellä kilpikonnan panssaria. Näin hän sai kilpikonnan työntämään pään ulos kuoresta. Kilpikonna ihmetteli meitä ja me sitä. Halukkaat saivat pitää kilpikonnaa kädessä. Minä kieltäydyin kunniasta. Hieman pelotti.
Poikani piti konnaa sen aikaa, että sain kuvan napattua.

Kilpikonnia asuu varmaan useampikin vuorella. Ne ovat aika hyvin kätkeytyneet kasvillisuuteen.

Jatkoimme matkaa kävellen ja opas näytti meille luonnon yrttejä. Vuorilla tuoksui jokin ihana mauste..Tiet olivat kapeita ja ylitimme kapeita siltoja, joissa ei ollut reunoja. Kerran teki mieli sanoa, että jättää minut kyydistä pois niin kävelen sillan yli ja tulen sitten kyytiin. Opas kyllä tiesi mitä teki ja mikä oli turvallista. Suotta pelkäsin. Kun nousimme ylös vuorelle oli tie niin kapea ja jyrkkä reuna, että opas pyysi toisella puolella istujia siirtymään toiselle puolelle, jotta paino jakautuisi vain toiselle puolelle. Se oli aika jännittävää. Hengissä selvisimme vaikean kohdan yli.

Vuorilla jeepin kyydissä ei ollut niin kuuma kuin alhaalla kaupungilla.Näimme muurin  jonka päällä oli joskus antiikin aikana mennyt vesiputket. Pysähdyimme ylös vuorille ihmettelemään valtavaa patoa. Ruokailimme joen rannassa sijaitsevassa ravintolassa ja kävimme moskeijassa ja Manavgatin vesiputouksilla. Välillä jeepin kyydissä levitimme aurinkovoidetta iholle, jotta kuuma aurinko ei polttaisi ihoa.

Matkalla ajoimme maalaiskylien ohitse. Moskeijoita oli vuorellakin, jotta ihmisillä olisi lyhyt matka sinne. Imaamin koti oli rakennettu moskeijan viereen. Pääsimme käymään moskeijassa sisällä  kun siellä ei ollut rukousta. Naisille annettiin huivit ennen kuin menimme sisälle moskeijaan. Opas kertoi, että naisille on varattu yläkerta ja miehet rukoilevat alhaalla. Moskeija oli upea. Seinissä, katossa ja lattioissa olivat  siniset kuviolliset kaakelit. Pihassa oli peseytymispaikka. Koira makoili moskeijan pihassa. Ihmiset rapsuttivat koiraa ohimenne. Turkissa näkee paljon koiria ja kissoja vapaana.Vuorilla oli lampaita ja vuohia irrallaan. Muutama vuohi oli ylittämässä tietä kun ajoimme jeepillä. Ne olivat aika hellyyttäviä. Kivien päällä makoili liskoja. Samanlaisia näkee Suomessa terraarioissa.

Kivikaarien päällä menivät vesiputket

 Pysähdyimme katsomaan vuorta. Vuorella oli ihmisen kasvojen profiili.

Moskeija vuorilla, jonne pääsimme tutustumaan

Moskeijan pihassa sijaitseva peseytymispaikka

Manavgatin putoksilla

Side 2013

Olin kesäkuussa poikani ja veljeni kanssa kaksi viikkoa Turkin Sidessä. Tuttava pariskunta oli myös mukana. Olemme matkustaneet porukalla jo viidettä kertaa. Ryhmän kokoonpano on vuosien varrella muuttunut. Ensimmäisinä vuosina tyttäreni ja toinen poikani olivat mukana.  Ne kesät olivat ihania. Kaipaan vieläkin niitä aikoja kun liikuimme isolla porukalla. Nyt heidän ollessa aikuisia on heillä omat menonsa. Veljeni on ollut kolme kertaa mukana. Ihan hyvä porukka meillä on nyttenkin.

Veljeni täyttää elokuussa 50-vuotta. Tämä matka oli hänen 50-vuotis matkansa. Otin matkan aikana paljon hänestä kuvia ja aioin teettää kuvista albumin lahjaksi.

Sidessä emme ole käyneet aikaisemmin. Kaupunki oli pieni ja rauhallinen. Hotellista muutaman kilometrin päässä oli vanha kaupunki. Siellä oli arvokkaita antiikin aikaisia raunioita ja muuria. rantakadulla oli myymälöitä ja ravintoloja kuten Turkissa yleensäkin. Koin Siden jotenkin vaikeaksi hahmottaa ensimmäisen viikon aikana.Tuntui, että siellä eksyi helposti.

Asuimme huoneistohotelissa nimeltään Sun City. Olimme ylimmässä kerroksessa. Hotelli oli siisti ja ihan mukava. Uima allas oli iso.Lasten altaita oli kolme ison lisäksi. Pieni liukumäki ja lapsille leikki tilat.

Iltaisin lapsilla oli minidisco. Joka ilta oli ohjelmaa ja paljon ruokaa seisovassa pöydässä.Osallistuimme kerran hotellin turkkilaiseen iltaan. Yleensä söimme kaupungin eri ravintoloissa. Ruokahan on turkissa hyvää. Söin linssikeittoa, kana döneriä, casserolea jne. Lahmatcumeja unohtamattakaan. Join paikallista Efesolutta ja maistoin paikalisia viinejä. Kuumalla kaikista parhaimmalle maistui sooda vesi.

 Ensimmäisellä viikolla Sidessä oli lämmintä yli 30 astetta. Emme ottaneet ilmastointia, koska tuntui, ettei sitä tarvitse.Ilmastointi olisi maksanut kahdelta viikolta yli 100 euroa.  Suomessa oli lähtöpäivänä yhtä lämmin. Meidän lähdettyä Suomessa olivat kelit muuttuneet kylmäksi ja sateiseksi. Oli kuulema ollut kymmentä astetta lämmintä. Toisella lomaviikolla alkoivat Turkissa helteet. Lämmintä oli yli 40 astetta. Se alkoi jo hieman tuntumaan. Mieluiten olisin maannut uima-altaalla kun oli kuuma. Myös öisin oli kuuma. Yritinkin nukkua parvekkella, jossa ilma kiersi.

 Viereisessä kuvassa on linssikeittoa. Turkissa keitot ovat tosi hyviä. Olen innostunut tekemään linssikeittoa kotonakin. Laitan siihen syödessä pulpiiperiä, jota olen tuonut Turkista.Nytkin ostin pulpiiperiä kotia vietäväksi. Toin sitä myös muutamalle kaverille.
Poikani söi aika usein kanadönereitä tai pitsaa. Kanadönerit ovat hyviä. Pitsa on Suomessa parempaa. En tiedä tekeekö juusto sen erimakuiseksi kuin Suomessa. Muut eivät huomanneet eroa kuin minä.

Oikealla kuvassa on caserollea. Annos tuodaan suoraan uunista kuumalla pannulla. Riisi tulee erillisessä kupissa. Caserollessa on lihaa, kasviksia ja juustoa. Sitä kannattaa maistaa jos käy Turkissa. Annos on niin iso, että siitä riittäisi melkein kahdelle. Ainakin jos alkupaloina on mesejä ja sitten tilaa vielä lahmatcumeja kuten minä. Olinkin kaiken sen jälkeen ihan ähky.

Turkissa on niin paljon ihanaa ruokaa, ettei kahden viikon lomalla millään ehdi kaikkea maistamaan. Jälkiruuat ovat vielä oma lukunsa.

Turkkilainen ruoka on erilaista kuin Suomessa. Turkissa kun syö mahan täyteen ei tule liian raskas olo. Ruuassa on kasviksia ja öljyä. Suomalainen ruoka on jotenkin raskaampaa ja usein rasvaista. Turkissa syödään paljon lammasta ja kanaa. Me suomalaise syömme possua ja nautaa. Tosin kanakin on Suomessa saavuttanut suosiota. Veljeni söi matkan aikana kerran kalaa.Sekin oli hyvää.

Jokiisteilyllä käydessä pysähdyimme joenrantaan. Siellä paikallinen nainen teki pulikalla ohuita lettusia. Hän laittoi niiden sisään paistumisen jälkeen fetajuustoa ja persiljaa. Sitten hän kietaisi koko jutun rullalle. Täytteeksi sai myös suklaata. Ne maksoivat muutaman liiran. Söimme niitä rannalla. Olivat tosi hyviä.Nainen varmaankin tienasi elantonsa sillä.

 Kävelin yhtenä iltana veljeni kanssa rantakatua vanhaan kaupunkiin.Näimme mahtavan auringonlaskun. Olisi pitänyt tulla useammin rannalle katsomaan auringonlaskuja. Paljon jäi asioita tekemättä, kun kaksi viikkoa on niin lyhyt aika.

Pyöräkorjaamolle johti tieni

Seuraavana päivänä jatkoimme pyöräilyämme. Ajiumme erireittiä takaisin kuin edellisellä kerralla. Löysimme matkalla pyöräkorjaamon. Olisin halunnut kysyä sieltä mitä pyöräni vaihteille voisi tehdä kun reistailivat pitkin ajoa. Päätimme mennä sinne seuraavan kerran kun ajamme ohitse. Ajoimme rantaa pitkin ihaillen maisemia. Ihanaa kun kesä on tulossa. Otin muutaman valokuvan. Kävimme katsomassa Yrttisuon kentällä pesäpallo ottelua. Katsomossa oli 1.5 vuotias pieni koira. Kun joimme kahvia tuli koira haistelemaan. Nuori nainen yritti kutsua koiraa pois mutta se oli mieltynyt meihin. Pelin jälkeen suuntasimme satamakahvilaan. Matkalla pysähdyin kuvaamaan valkovuokkoja. Vanhempi rouva oli koiran kanssa kävelyllä. Hän kertoi meille, että valkovuokot ovat kuvatuimpia siellä päin. Olimme jo kuulema kahdeksas kuvaaja, joka oli ne ikuistanut valkovuokot sinäpäivänä. Rouva kertoi nauttivan valkovuokkojen katselusta joka vuosi. Hän ei jaksa kävellä pitkälle. Hyvä, että valkovuokot kasvavat hänen kodin takapihalla.

Satamassa oli jo muutama laiva  liikekannalla. Rhea huudatti torveaan kunnolla kun oli tulossa satamaan. Mietimme, että joskus voisimme käydä Rhealla risteilyllä. Usein käymme Hildenillä, koska  poikani on töissä siellä.

Perjantai aamuna vein pyöräni korjaamolle. Ystävällinen nuori mies joka oli vasta tällä viikolla aloittanut verstaalla opasti meitä pyöräasioissa ja kuinka vaihdepyöräni toimii. Vikaa vaihteissa oli hänenkin mielestä, joten jätin pyörän huoltoon.
Pyysin nuorta miestä kertomaan meille mikä paikka tämä pyöräkorjaamo on johon olimme tulleet. Mies kertoi, että verstas on sellainen paikka joka työllistää ihmisiä, joilla ei ole ollut työtä pitkään aikaan. Se toimii myös kuntoutuspaikkana ja ponnahduslautana takaisin työelämään. Ajatus oli mielestäni upea, että päätin jatkossakin käyttää sen palveluja ja mainita siitä tuttavilleni. Korjaushintakin kuulosti kohtuulliselta.

Pyöräilyn hurmassa

Toukokuun myötä lumien sulaessa kevät auringossa minussa heräsi pyöräilyn henki. Olin puhunut pyöräilystä miehelle jo kolme vuotta heti seurustelumme alusta saakka. Olemme käyneet uimassa, hiihtämässä, kävelyllä ja kerran juoksulenkillä. Jostakin syystä pyöräily on vienyt pidempään ajatuksen tasolla kuin käytännössä. Mies osti viime kesänä käytetyn Helkama pyörän. Helkama sai odotella vuoden minun kellarissa ennen kuin se pari päivää sitten pääsi ulos. Minun pyöräni päätyi tyttärelleni joka oli vailla pyörää. Olin saanut tädiltäni punaisen Tunturi  vaihdepyörän jossa on 21 vaihdetta. Aivan liian monta vaihdetta minun aivoilleni. Otimme pyörät varastosta tarkoituksena polkea kaupunkimme satamakahvilaan. Lähdin innoissani polkemaan miehen vielä pumpatessa omaan pyöräänsä ilmaa. Ehdin ajaa 400 metriä kun matka loppui. Rengas heilahti niin, ettei se liikkunut minnekään. Takaisin pihaan ja autosta työkalupakki kehiin. Pyörässä on selvästi jotain vikaa. Ensiavun jälkeen mies ajoi minun pyörällä vaihteiden ja ketjujen pitäessä mitä omituisinta ääntä. Minä ajoin onnellisena miehen Helkamalla, joka kiiti ja rullasi vapaalla kuin unelma. Olin aivan huumaantunut pyöräilystä. Mielessäni vilisi kaikki menneiden vuosien pyöräilymuistot.

Muistan lapsuudesta kesän kun sain äidin ystävältä pyörän.
se oli käytetty poikien pyörä. Opettelin mummolassa ajamaan sillä
ilman apupyöriä. Asetin pyörän seinän viereen ja kiipesin satulaan. Jotenkin pääsin liikkeelle ja sitten polkemaan. Sitkeästi yrittämällä opin ajamaan polkupyörää.

Omat lapseni ovat oppineet ajamaan pyörää niin, että olen opettanut heitä . Yleensä pyöräily ilman apupyöriä opitaan viimeistään sinä kesänä kun syksyllä aloitetaan ensimmäinen luokka. Vanhin lapseni oppi ajamaan pyörällä sinä kesänä kun hän täytti neljä. Se oli liian aikaisin koska järki ja vauhti eivät olleet kehityksen samalla tasolla.

Minulle ostettiin kolmas pyörä jostakin poliisien löytötavaroista. Se oli pienipyöräinen Kombi. Kävin sillä Joutsassa saakka pyöräretkellä tyttökaverini kanssa. olin silloin 14 vuotta. Mitenkähän vanhempamme päästivät meidät.

Pumpun kanssa taistelua ja saunomista

Mökkikausi alkaa siitä kun saamme pumpun asennettua paikalleen ja maa on sen verran sula, että lähteestä 

saa pumpattua vettä. Vesi on ihmiselle tärkeä. Ilman sitä ei voi laittaa ruokaa, pestä astioita ja siivota. Peseytymiseenkin tarvitaan vettä. Tänä keväänä olimme jo aikasessa. Asensin pumpun paikalleen jo huhtikuun lopussa. 2h siinä meni ährätessä. Laitoin siemen vedet letkusta sisään ja pumppailin. Kun olin luovuttamassa suostui pumppu antamaan vettä. Kotia lähtö siirtyi ja lämmitimme saunan. Oli alkavan kesän tuntua istua lauteilla ja aistia heräävän luonnon ääniä ja tuoksuja. Kaipasin käen kukuntaa, jota olen niin monena vuotena kuunnellut saunan kuistilla vilvoitellessa. 

Vuosi sitten keväällä aloitimme puunteon. Tuuli oli kaatanut äitini maille puita, jotka olimme saaneet polttopuiksi  kunhan itse hakisimme puut ja pilkkoisimme. Puita oli toistakymmentä. Osa jäi mökin taa pinoon odottamaan kirveellä pilkkomista. Miesystäväni hoitaa moottorisaha ja kirveshommat. Minun tehtäviini kuuluu roudaaminen . Jatkamme vielä alkukesän puusavottaa. Puuhellojen ja saunan kiukaan sytyttäminen ei olekaan ihan yksinkertaista hommaa. Uunilla on tapana savutta jos sitä ei sytytä oikeaoppisesti ja pitkän kaavan kautta. Poikani oli viikko sitten käynyt mökkeilemässä ja oli savustanut koko mökin. En tiedä kuinka hän siellä pystyi nukkumaan savun keskellä. Tulia ei hän ollut tupaan saanut.