JOULUSALAATTIA

Olin työkaverini luona kylässä loppu syksystä. Meitä oli neljä naista koolla. Tälläisia vanhenevia naisia, jotka ovat elämää nähneet ja osan lapsista kasvattaneet maailmalle. Meillä on tapana  kokoontua muutaman kerran vuodessa yhteisen pöydän ääreen ja vaihtaa ajatuksia elämästä, työstä, koirista jne. Töissä on usein kiire joten mitä sinulle kuuluu jää kysymättä. Tai jos ehtii kysyä niin vastausta ei ehdi odottaa. Siksi olemme kokeneet hyvänä tavata joskus ajan kanssa ja nauttia hyvästä ruuasta, viinistä ja saunasta. Tuomme jokainen mukanamme jotakin itsetehtyä tai kaupasta ostettua syömistä, ettei emännälle tule liikaa hommia. Viime kertainen emäntä oli tehnyt ihanaa salaattia. Salaatti yllätti minut koska siinä oli selleriä ja minä en ole itse henkilökohtaisesti välittänyt selleristä. Äiti laittoi sitä ruokiin. Maku vaan ei ollut minun suuhun sopiva. Tämä salaatti oli tosi hyvää ja pyysinkin reseptin itselleni. Aiopn tehdä sitä jouluna ja keväällä poikani ylioppilasjuhliin. Haluan jakaa näin joulun aikana salaattiohjeen lukijoideni kanssa. Jospa Antalyassa asuva ystävänikin innostuisi sitä kokeilemaan. Tässä tulee ohje:

Ainekset	10 annosta
4	lehtisellerin vartta
2	hapahkoa omenaa
1 tlk (227 g)	ananaspaloja
200 g	viinirypäleitä
1/2 dl	rouhittuja hassel- tai pekaanipähkinöitä
	Kastike
1 dl	majoneesia
1 dl	kermaviiliä
1-2 rkl	ananaslientä
1/2 rkl	sinappia
	suolaa ja mustapippuria
	Tarjoiluvadille
1	ruukku jääsalaattia
	Koristeluun
1/2 dl	rouhittuja hassel- tai pekaanipähkinöitä
	lehtisellerin lehtiä

Vaihe 1

Huuhdo lehtisellerin varret ja leikkaa ne hyvin ohuiksi viipaleiksi. Kuori omenat ja kuutioi ne. Valuta ananaspalat. Halkaise viinirypäleet ja poista siemenet. Pane ainekset kulhoon.

Vaihe 2

Ohenna majoneesi kermaviilillä ja mausta kastike ananasliemellä, sinapilla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada kastike salaattiainesten joukkoon ja sekoita varovasti.

Vaihe 3

Levitä huuhdotut salaatinlehdet vadille ja levitä päälle salaattiseos. Koristele valmis salaatti pähkinärouheella ja lehtisellerin lehdillä.'

 

Maku tasaantuu jääkaapissa. Itse en laittanut kastikkeeseen sinappia ollenkaan ja vähensin majoneesin puoleen. Jokainen voi tuunata salaattia mielenssä mukaan.

Suomi 95 vuotta

 Suomi täytti 6.12.2012 95 vuotta. Tilastojen mukaan Suomessa elää vielä neljä ihmistä, jotka ovat syntyneet kyseisenä päivänä. Perheessäni on vietetty itsenäisyyspäivää yleensä kotona syöden jotakin hyvää ja katsottu linnan juhlia telkasta. Nyt Suomineidon täyttäessä 95 vuotta halusin tutustua kotikaupungin tarjoamaan ohjelmaan. Taulumäen kirkossa oli klo 10 itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus. Lähdin sinne miesystäväni kanssa. Pojat eivät jaksaneet herätä niin aikaisin.

 Taulumäenkirkko on rakennettu vuonna1929. Hieman myöhemmin kuin Suomi sai itsenäisyyden. Kirkon on suunnitellut naisarkkitehti Elsi Borg. Kirkossa on paljon enkeli maalauksia. Yhteensä enkeleitä on 24. Kirkkoa sanotaankin enkelten kirkoksi.
Alttari seinällä  on  kuvattuna Jeesus lampaiden kanssa. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus oli hieno. Veteraanikuoro lauloi isänmaallisia lauluja. Urkujen soitosta tuli haikea mieli. Urkujen musiikki toi mieleen monet jouluaatot, jotka olen viettänyt lasteni kanssa Kaupungin kirkossa. Tyttäreni lauloi seurakunnan kuorossa eppuluokkalaisesta lukiolaiseksi saakka. Kuoroa johti Terttu-kanttori. Terttu soitti urkuja antaumuksellaan ja loppusoinnut olivat mahtavia. Hän kaitsi pieniä ja isoja kuorolaisia sydämmellään. Terttu oli kuin ranskalaisesta muotilehdestä. Korkeat korot kopisivat ja ulkoinen olemus oli huoliteltu. Ja niin lähellä ihmistä. Kuulin Tertun kuolleen muutama vuosi sitten. Kotiokaupunkini menetti suuremmoisen ihmisen. Hän piti monet nuoret ja lapset pois kadulta ja toi joulun sanoman ihmisten sydämiin.

Armeijan pojat keräsivät kirkossa kolehdin. Puolen vuoden päästä oma poikani lähtee armeijaan. Kahdella pojista oli sotilaspoliisin merkit hihassa. Pojat olivat niin isänmaallisia ja komeita varusteissaan. Lähdimme kirkonmenojen loputtua sankarihaudalle jossa klo 11:30 laskettaisiin seppeleet vainajien haudalle. Poliisi oli ohjaamassa liikennettä. Väkeä oli kovasti. Sotainvaliidien sairaskodiltakin oli kuljetus haudalle. Hyvä, että heistäkin huolehditaan.

Sankarihaudalle sotaveteraanit veivät oman seppeleen. Heidän jälkeen laski seppeleen Suomen puolustusvoimat ja viimeisenä kaupunki ja seurakunta yhdessä. Kuoro lauloi ja puheita pidettiin. Sen jälkeen jokainen, joka halusi sai viedä oman seppeleen. Kokoomus nuoret veivät omansa. On hyvä, että puoluiden nuoret ovat kiinnostuneita isänmaallisista asioista ja osoittavat kunnioitusta henkensä antaneille. Suomen itsenäisyys on kovalla taistelulla saavutettu. Tilaisuus oli juhlallinen ja valkea lumipeite kruunasi kaiken.

 Virallisen osuuden jälkeen otin valokuvia sankarihaudalta. En ollut aikaisemmin huomannutkaan kuinka paljon hautoja oli. Nimilaattoja oli muurissa ja maassa. Miesystäväni ajoi illalla sankarihaudan ohitse ja hän kertoi, että haudalla oli järjestetty iltatilaisuus. Kynttilät olivat valaisseet hautausmaata ja kuoro lauloi. Ehkä ensi vuona minäkin osallistun siihen. Lähdimme seppeleen laskun jälkeen paviljonkiin jossa oli kahvitarjoilu ja ohjelmaa.

 Suomi 95 vuotta on juhlansa ansainnut. Illalla lapset kävivät meillä syömässä tortilloja. Presidentti Sauli Niinistö ja puoliso Jenni  Haukio jaksoivat kätellä vieraita pari tuntia. Juhlissa olivat myös Suomen kolme aikaisempaa presidenttiä puolisoineen. Saa nähdä missä linnan juhlat vietetään seuraavana vuonna, koska Presidentin linna menee remonttiin. Minun suosikkini juhlissa oli Sofi Oksanen joka on palkittu kirjailija. Sekä räppäri Scheek. Katsoin molempien haastattelun.

Lapin Taikaa

Olin viime elokuussa poikani ja miesystäväni kanssa Lapissa. Olimme varanneet Saariselältä mökin. Lähdimme lauantai yönä ajelemaan kohti Lappia. Nukuin poikani kanssa vuorotellen takapenkillä. Miesystäväni ajoi. Lauantaina oli kesän viimeinen lämmin päivä. Olimme koko päivän Lehtisaaressa uimassa ja saunomassa. Oli ihana lähteä Lappiin koska matkaa olimme odottaneet koko kesän. Toisaalta oli haikea jättää lämmin kesä taakse ja suunnata pohjoiseen. Keitin kattilallisen mustikka-grahampuuroa auton perään ja tein kylmälaukkuun voileipiä. heti ei tulisi nälkä vaikka kauppoja ei ihan heti Lapin sydämestä löytyisikään.

Ensimmäisenä yönä ajoimme Tervolaan asti. Tervolasta on 80 km Rovaniemelle. Nukuimme junaradan vieressä autossa muutaman tunnin. Olin melkein 20 vuotta sitten käynyt lapsuuden ystävieni luona Tervolassa. Sunnuntai oli puolessa välissä kun taas jatkoimme matkaa. Pysähdyimme välillä katsomaan nähtävyyksiä. Tarkoitus oli ajaa Utsjoelle saakka ja kääntyä sieltä takaisin kohti Saariselkää. Ohitimme Rovaniemen ja Sodankylän. Ilta kääntyi yöksi ja päätimme ennne puolta yötä pysähtyä. Olimme 60 km päässä Utsjoelta. Lapin luonto alkoi näkyä. Pystytimme teltan lähelle tietä. Siinä oli oma tunnelmansa. Aurinko näkyi vaaleana viivana taivaanrannalla.

Löysimme kauniin paikan jonne leiriytyä. Poika nukkui tai lämmitteli autossa sillä aikaa kun laitoimme telttaaaa yöpymiskuntoon. Lämpömittari laski jo plus viiden tietämille. Kun saimme teltan ja makuupussit yökuntoon lähenteli kello kahtatoista. Ilma oli raikas. Jotain jännittävää oli ilmassa. Minulle tuli vanha Suomalinen elokuva Kuutamosonaatti mieleen. Käskin miehen laittaa auton ovet lukkoon yöksi. Mies sanoi, ettei sitä kukaan vie. Minä sanoin, että laitetaan silti. Siinä vaiheessa poikaa alkoi pelottaa ja hän sanoi: Äiti, tämä on kuin kauhuelokuvasta.

Mies oli ajamisesta väsynyt ja hän nukahti heti. Minä ja poika vartioimme telttaa odottaen jonkun hyökkäävän kimppuun. Oli kylmä ja tunsin olevani luita myöten jäässä. Ihmettelin mielessäni miestä joka nukkua kuorsasi ilman valveilla olon paineita. Kotona kerrostalossa ei saanut yöllä pitää ikkunaa auki kun veto kävi. Teltan huju ei tuntunut missään. aamulla kun mies kävi pissille oli auton ikkunat jäässä ja lämpötila melkein nollassa. Luonto oli mielettömän kaunis. Kun nousun ylös poroja käveli teltan vierestä. Teimme aamuhommat ja söimme puuroa. ihailimme luonnon kauneutta ja Lapin taikaa. Purimme teltan ja lähdimme ajelemaan kohti Utsjokea. Ihastuin Utsjokeen heti kun näin sen.

29.10.2012 Turkin tasavallan päivä

Mustafa Kemal Atatürk 

Turkin historian suurimpia miehiä ja vaikuttajia on ollut Mustafa Kemal Atatürk Hän syntyi 12.3.1881 Osmanien valtakuntaan tuohon aikaan  kuuluneessa Selânikissa. Nykyisessä Thessalonikissa Kreikassa. 
Mustafan isä Ali Riza Efendi työskenteli tullivirkailijana.  Isä kuoli pojan ollessa 6 vuotias. Zübeyde Hanımin oli Mustafan äiti. Äiti osasi kirjoittaa ja, lukea jota siihen aikaan pidettiin hyvin korkeana. Ottomaanien valtakunnassa tytöt jäivät vähemmälle koulutukselle. Äiti oli hyvin uskonnollinen ihminen. Liekö äidin koulutuksella osuutta siihen, että Mustafa ajoi kaikille kuuluvaa peruskoulutusta. Turkin tasavalta perustettiin lokakuussa 29 päivä 1923. Mustafasta tuli Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti. Voit lukea halutessasi lisää Mustafasta Vikipediasta. 

Olen käynyt Turkissa lomailemassa monta kertaa ja aina mieli tekee sinne uudestaan. Sovimme ystävieni kanssa, että vietämme Suomessa tänä syksynä Turkin tasavallan päivää. Olemme sopineet mitä kukin tuo juhlapöytään. Minä lupasin tehdä Mantia ja Kadayifiä. Sain maistaa niitä viime kesänä ystäväni luona vierailulla Antalyassa. Olen soveltanut reseptiä Suomen oloihin. Aloitin eilen kokkauksen Kadafista jotta se kerkiää kostua ja vetäytyä. Ostin osan aineista Turkista kesällä.

Löysin Kadayif Alanyasta pienestä marketista. Maksoi tosi vähän ja oli  kevyttä tuoda matkalaukussa, koska se on kuivaa. Käytin siitä puolet. Mietin kuinka kauan se nyt säilyy kun on eilen avattu. Pakkasin sen hyvin pusiin takaisin.

 Etsin sopivan kokoisen astian mihin valmistan sen ja jossa voin kätevästi tarjoilla. Antalyassa se oli myös pyöreässä kupissa. Ehkä se oli hieman matalampi astia. Katselin netistä ohjeita ja löysin muutaman You Tubesta valmistus videon. Joissakin siihen sotkettiin paljon voita. Antalyan ystäväni sanoi, että se on silloin ollut erilaista Kadafya johon laitetaan voita. Onneksi en ostanut sitä. Voin määrä hirvitti katsoessa. Suomessa kun yritetään vähentää rasvan syöntiä. Meillä on niin paljon sydän- ja verisuonisairauksia.

 Erottelin Kadayif toisistaan ja painelin vuokaan. Sekaan laitoin hasselpähkinöitä. Siihen olisi kuulunut laittaa muutakin pähkinää mutten muistanut ostaa. Luin ohjeen vasta kotona tarkemmin kun aloin valmistaa ruokaa. Mutta eiköhän siitä ihan hyvää tule.

 Pidin 20 min uunissa vuokaa jossa oli pähkinät ja Kadayif. Keitin sillä aikaa vettä, sokeria ja hunajaa kattilassa ja lopuksi lisäsin sitruunan mehua. Jäähyttelin hetken.

 Lopuksi kaadoin liemen vuokaan. Luulin ensin laittaneeni liikaa mutta ystäväni Antalyasta neuvoi laittamaan nestettä reilusti, ettei jää liian kuivaksi.
Maistoin valmista herkkua lusikalla. Mielestäni se oli ihan hyvää mutta 12 vuotias poikani totesi, ettei ole ihan yhtä hyvää kuin Antalyassa. Huomasin, että minun Kadayifini oli pehmeämpää. Laitoinkohan liian lämpimänä liemen. Se olisi pitänyt laittaa haaleana. Samalla mietin, että
tekiköhän Mustafan äiti tai vaimo silloin aikanaan Kadayifia.

Huoneistohotelli Seda

 Huoneistohotelli Seda sijaitsi lähellä Alanyan keskustaa. Hotelli oli rakennettu 1996 ja uusittu 2007. Itäiselle rannalle oli lyhyt kävelymatka. Noin 400 metriä merelle. Hotellin puutarhassa oli aurinkotuoleja ja pöytäryhmiä. Uima-allas oli pieni mutta viihtyisä. 13 metriä pitkä liukumäki laskeutui uima-altaaseen. Altaalla oli uimapatjoja, kellukkeita  ym. Yksi syy miksi valitsimme huoneistohotellin oli se, että allas oli auki klo 22 ja puutarha oli vihreä ja siellä oli banaanipuita ym istutuksia. Aikaisemmissa hotelleissa uima-allas on mennyt kiinni klo 19. Oli hyvä, että kadulta ei nähnyt uima-altaalle ja auringonotto tuoleille. Olimme omassa rauhassa vaikka hotelleja oli vieressä. Hotellissa oli kerran viikossa turkkilainen ilta, jossa oli hyvää ruokaa runsaasti ja ohjelmaa. Osallistuimme ensimmäiselle viikolla Turkkilaiseen iltaan.

 Viereinen kuva on otettu meidän parvekkeelta. Olimme neljännessä kerroksessa. Meillä oli kaksio. Makuuhuone ja tupakeittiö. Varustukseen kuului jääkaappi, sähkölevyt, vedenkeitin ja maksullinen ilmastointi makuuhuoneessa sekä taulu tv josta näkyi Turkin kanavia.

Parvekkeelta näimme suoraan uima-altaalle ja naapuri hotellin altaalle. Kun naapuri hotellissa oli Turkkilainen ilta näimme heidän napatanssija ym. esityksiä. Poikani videokuvasi joitakin esityksiä. Aika usein olimme juuri ohjelmien aikaan menossa merelle uimaan tai muuten iltakävelylle. Lämmintä oli yli 40 astetta ja yöllä  30. Ilman ilmastointia emme olisi saaneet nukuttua.

Uima-altaalla oli allasbaari. Sitä käytimme ehkä kerran. Ostimme leipää, voita, jogurttia, hedelmiä ja juomista jääkaappiin. Vettä ostimme 5 litran kanistereissa. Paikallista hana vettä ei saanut juoda, koska siinä on erilainen bakteeri kanta kuin mihin olemme tottuneet.

Hotelli oli rauhallinen mutta elämisen äänet kuuluivat turhan selvästi. Haittapuolena oli se, että naapuri hotellissa oli liian hyvät äänentoisto laitteet. Heidän ohjelma kuului meille. Aamuisin heillä oli klo 10 oma herätystuokio joka alkoi kukon kiekunnalla ja aamulauluilla. Heillä oli ohjattua aamujumppaa ja tanssia. Toisaalta sitä oli mukava seurata omalta parvekkeelta.

Olin hieman pettynyt hotellimme siivoustasoon. Aikaisemmin matkoillamme siivoojat ovat käyneet kuutena päivänä viikossa ja lakanat on vaihdettu usein  Samoin pyyhkeet. Nyt niitä vaihdettiin ehkä kolme kertaa kahden viikon aikana. Muuten olimme kyllä hotelliin tyytyväisiä. Kaikki olivat ystävällisiä.

Matkalla Alanyaan heinäkuussa 2012

Kesälomani alkoi heinäkuun viimeisellä viikolla. Kesä tuntui pitkältä, koska Suomen kesä oli kylmä ja helteitä ei tullut koko kesänä. Muutama lämpöisempi päivä oli kesän aikana. Olin kesä- ja heinäkuun töissä. Lomani alkoi 30.7. maanantaina Minulla oli edellinen viikonloppu vapaa, joten olin varannut Turkin matkan alkamaan sunnuntaina. Lapseni koulu alkaisi elokuun 15 päivi joten matkan ajankohta oli valittu huolella. Meitä lähti Turkkiin vain minä ja 12-vuotias poikani. 18 vuotias poikani ei halunnut enään Turkkiin, käytyään siellä meidän kanssa kahtena kesänä. Hän oli kesäkuussa kolme viikkoa Englannissa. Tyttäreni oli menossa elokuussa Kyprokselle. Matkaan lähti ystäväpariskunta, joiden kanssa olemme käyneet aikaisemminkin Turkissa.

Lähtöpäivänä oli lämmintä Suomessakin 25 astetta. Hikoilimme henkilöautossa matkalla Helsinki-Vantaa lentokentälle.

 Lentäisimme Finnairin koneella.

 Aika meni aika nopeasti Lentokentällä koneen lähtöä odotellessa. Olimme syöneet eväät ja tarkastaneet passit ja matkavaraukset monta kertaa. Jonotimme lähtöselvitykseen. Ystäväni sanoi, että miten tuo mies jaksaa itse tehdä lähtöselvityksen. Jonon vieressä oli automaatti, jossa sai tehdä itse lähtöselvityksen. Pieni ulkomaalainen mies oli automaatin kimpussa, Siinä ihmettelimme ja jonotimme tiskille kunnes yhtäkkiä virkailija tuli kysymään olemmeko tehneet lähtöselvityksen ja näytti automaattia. Olimme hämmentyneitä mitä hän tarkoitti. Virkailija selitti, että uusi käytäntö on, että itse teemme lähtöselvityksen ja laukut viedään sen jälkeen tiskille. Hänen opastuksella harjoittelimme lähtöselvitystä tekemistä. Systeemi on tulossa kansainvälisesti kaikille lentokentille. Huh huh mitenkähän kaikki mummot ja vähän tekniikan kanssa olleet selviävät matkustamisesta. Ja minä jos ulkomaan kentällä automaatti onkin vieraalla kielellä.

i

Lentokoneen ruoka kuului matkalipun hintaan. Joillakin lentofirmoilla se pitää tilata erikseen. Finnair onneksi vielä tarjoaa ruuan ainakin Turkin lennoilla. Lentokoneessa ruokailu on haastavaa. Mitä isompi ihminen niin sen ahtaampaa on. Ruoka on yleensä ollut ihan hyvää ja palvelu ystävällistä. Jos haarukka tai sämpylä tipahtaa lattialle ei sitä saa sieltä. Meno matkalla oli ihania tuoreita sämpylöitä. Kahvi ja ihana suklaa leivos olivat jälkiruokana. Lentomme lähti vasta illalla. Olimme puolen yön maissa vasta Alanyassa. Laskeuduimme Antalyan lentokentälle. Sieltä oli kahden ja puolen tunnin matka Alanyaan.

Matkablogin aloitus

Aloitin tämän kuun alussa pitämään bloggerissa mökillä ja puutarhassa nimistä blogia. Nyt haluan kirjoittaa tässä blogissa perheeni matkoista. Matkat tulevat suuntautumaan kotimaahan ja muutaman kerran vuodessa ulkomaille. Mm Viroon ja Turkkiin. Olen halunnut pienestä asti matkustella. Kun olin lapsi ei meillä ollut mahdollisuutta matkustella kotikaupunkia pidemmälle. Muistan käyneeni äitini kanssa joskus Hämeenlinnassa ja Kyyjärvellä. Kun kasvoin isommaksi ja aloin tienata vähän rahaa kävin veljeni kanssa Venäjällä. Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin minulla ei ole ollut rahaa matkusteluun.  Silloin olemme  retkeilleet omassa kotikaupungissa. Olin aika monta vuotta kotiäitinä ja opiskelijana. Nyt kun olen valmis sairaanhoitaja ja työelämässä on minulla ollut viimeiset vuodet mahdollista liikkua perheeni kanssa Suomessa ja ulkomailla. Se vaatii tavoitteellista suunnitelmaa ja kuria saada matkarahat kasaan. Kaupassa ei voi toteuttaa hetken mielitekoja. Pulloja keräilemällä ja kirpputorilla myymällä vanhoja käyttöstä pois joutuneita tavaroita olen saanut kartutettua matkakassaa.

Yksi asia on minua  aina harmittanut. Se on Englanninkielen taito. Minulla ei ole kielipäätä yhtään. Olen aloittanut monta kertaa työväenopistossa englannin alkeet. Mutta kieli ei uppoa näin paksuun ja kovaan kalloon. Ulkoa opiskelu ei ole minun juttuni. Tiedän, että jokainen voi oppia Englantia sinnikkäästi lukemalla säännöllisesti päivittäin. Olen liian laiska tai en ehdi mukamas omilta töiltäni sanoja lukemaan. Lupaan aina matkan jälkeen aloittaa opiskelut. Vielä teenkin sen. En anna periksi. Olen ylpeä siitä, että lapseni ovat olleet ahkeria ja jaksaneet opiskella Englantia. Pojistani yksi oli tänä kesänä Englannissa kolme viikkoa kielikoulussa.

 Matkablogini on nyt erittäin ajankohtainen, koska olen lähdössä nuorimman poikani kanssa ylihuomenna kahden viikon lomalle Turkin Alanyaan. Elokuun lopussa suuntaan miesystäväni kanssa Suomen Lappiin. Eli matkoja on tiedossa. Haluan myös retkeillä omassa kaupungissani ja sen lähiympäristössä. Otan valokuvia ja liitän niitä matkan varrella blogiini.