Sidessä jeeppisafarilla

Olemme käyneet joka vuosi Turkissa jeeppisafarilla. Safari kestää päivän. Yleensä safarilla on kymmenkunta jeeppiä ja karnevaalitunnelma vesisotineen. Ajamme jonossa pitkin vuoristoteitä ja jossakin vaiheessa alkaa vesipyssyillä sotiminen toisia jeeppejä vastaan. Kamerat kannattaa pakata muovipussin sisään jo lähtiessä. Useampi lippalakki on lentänyt päästä vauhdin hurmassa. Tämän vuotinen safari oli täysin erilainen. Oli yksi jeeppi jossa oli tilaa   meidän viiden hengen porukalle ja saksalaiselle pariskunnalle. Ilmeisesti jeeppisafarille ei ollut ilmottautuneita sen enempään. Safareita tehdään joka päivä. Jeepisafarista tuli paras jeeppeilykokemus mitä olemme kokeneet. Jeeppikuski oli innolla paneutunut työhönsä ja hän osasi kertoa paljon asioista mitä matkalla näimme. Hän ajoi ylös vuorille, jossa pysähdyimme tutkimaan maustekasveja ja etsimme porukalla maakilpikonnia. Opastus oli englanniksi. Minun englanninkielen taitoni on huonoa mutta matkatoverini tulkkasivat tarpeen vaatiessa. Ensimmäinen pysähdys oli kun olimme nousseet jonkun matkaa vuoristotietä ylös. Olimme jättäneen Siden kaupungin taakse. Ohitimme pikkukyliä ja moskeijoita. Paikalliset lapset huiskuttivat meille tien poskesta. Koiran pentuja juoksi ominpäin tiellä. Minun tuli sääli niitäjos ne jäävät auton alle.

 Opas huusi " Tortillo". Mietimme etsiikö hän makarooneja. Kävelimme vuoren juurella ja katsoimme maahan. Sitten opas näytti heinikossa jotakin. Se oli maakilpikonna. Opas hieroi kivellä kilpikonnan panssaria. Näin hän sai kilpikonnan työntämään pään ulos kuoresta. Kilpikonna ihmetteli meitä ja me sitä. Halukkaat saivat pitää kilpikonnaa kädessä. Minä kieltäydyin kunniasta. Hieman pelotti.
Poikani piti konnaa sen aikaa, että sain kuvan napattua.

Kilpikonnia asuu varmaan useampikin vuorella. Ne ovat aika hyvin kätkeytyneet kasvillisuuteen.

Jatkoimme matkaa kävellen ja opas näytti meille luonnon yrttejä. Vuorilla tuoksui jokin ihana mauste..Tiet olivat kapeita ja ylitimme kapeita siltoja, joissa ei ollut reunoja. Kerran teki mieli sanoa, että jättää minut kyydistä pois niin kävelen sillan yli ja tulen sitten kyytiin. Opas kyllä tiesi mitä teki ja mikä oli turvallista. Suotta pelkäsin. Kun nousimme ylös vuorelle oli tie niin kapea ja jyrkkä reuna, että opas pyysi toisella puolella istujia siirtymään toiselle puolelle, jotta paino jakautuisi vain toiselle puolelle. Se oli aika jännittävää. Hengissä selvisimme vaikean kohdan yli.

Vuorilla jeepin kyydissä ei ollut niin kuuma kuin alhaalla kaupungilla.Näimme muurin  jonka päällä oli joskus antiikin aikana mennyt vesiputket. Pysähdyimme ylös vuorille ihmettelemään valtavaa patoa. Ruokailimme joen rannassa sijaitsevassa ravintolassa ja kävimme moskeijassa ja Manavgatin vesiputouksilla. Välillä jeepin kyydissä levitimme aurinkovoidetta iholle, jotta kuuma aurinko ei polttaisi ihoa.

Matkalla ajoimme maalaiskylien ohitse. Moskeijoita oli vuorellakin, jotta ihmisillä olisi lyhyt matka sinne. Imaamin koti oli rakennettu moskeijan viereen. Pääsimme käymään moskeijassa sisällä  kun siellä ei ollut rukousta. Naisille annettiin huivit ennen kuin menimme sisälle moskeijaan. Opas kertoi, että naisille on varattu yläkerta ja miehet rukoilevat alhaalla. Moskeija oli upea. Seinissä, katossa ja lattioissa olivat  siniset kuviolliset kaakelit. Pihassa oli peseytymispaikka. Koira makoili moskeijan pihassa. Ihmiset rapsuttivat koiraa ohimenne. Turkissa näkee paljon koiria ja kissoja vapaana.Vuorilla oli lampaita ja vuohia irrallaan. Muutama vuohi oli ylittämässä tietä kun ajoimme jeepillä. Ne olivat aika hellyyttäviä. Kivien päällä makoili liskoja. Samanlaisia näkee Suomessa terraarioissa.

Kivikaarien päällä menivät vesiputket

 Pysähdyimme katsomaan vuorta. Vuorella oli ihmisen kasvojen profiili.

Moskeija vuorilla, jonne pääsimme tutustumaan

Moskeijan pihassa sijaitseva peseytymispaikka

Manavgatin putoksilla

Side 2013

Olin kesäkuussa poikani ja veljeni kanssa kaksi viikkoa Turkin Sidessä. Tuttava pariskunta oli myös mukana. Olemme matkustaneet porukalla jo viidettä kertaa. Ryhmän kokoonpano on vuosien varrella muuttunut. Ensimmäisinä vuosina tyttäreni ja toinen poikani olivat mukana.  Ne kesät olivat ihania. Kaipaan vieläkin niitä aikoja kun liikuimme isolla porukalla. Nyt heidän ollessa aikuisia on heillä omat menonsa. Veljeni on ollut kolme kertaa mukana. Ihan hyvä porukka meillä on nyttenkin.

Veljeni täyttää elokuussa 50-vuotta. Tämä matka oli hänen 50-vuotis matkansa. Otin matkan aikana paljon hänestä kuvia ja aioin teettää kuvista albumin lahjaksi.

Sidessä emme ole käyneet aikaisemmin. Kaupunki oli pieni ja rauhallinen. Hotellista muutaman kilometrin päässä oli vanha kaupunki. Siellä oli arvokkaita antiikin aikaisia raunioita ja muuria. rantakadulla oli myymälöitä ja ravintoloja kuten Turkissa yleensäkin. Koin Siden jotenkin vaikeaksi hahmottaa ensimmäisen viikon aikana.Tuntui, että siellä eksyi helposti.

Asuimme huoneistohotelissa nimeltään Sun City. Olimme ylimmässä kerroksessa. Hotelli oli siisti ja ihan mukava. Uima allas oli iso.Lasten altaita oli kolme ison lisäksi. Pieni liukumäki ja lapsille leikki tilat.

Iltaisin lapsilla oli minidisco. Joka ilta oli ohjelmaa ja paljon ruokaa seisovassa pöydässä.Osallistuimme kerran hotellin turkkilaiseen iltaan. Yleensä söimme kaupungin eri ravintoloissa. Ruokahan on turkissa hyvää. Söin linssikeittoa, kana döneriä, casserolea jne. Lahmatcumeja unohtamattakaan. Join paikallista Efesolutta ja maistoin paikalisia viinejä. Kuumalla kaikista parhaimmalle maistui sooda vesi.

 Ensimmäisellä viikolla Sidessä oli lämmintä yli 30 astetta. Emme ottaneet ilmastointia, koska tuntui, ettei sitä tarvitse.Ilmastointi olisi maksanut kahdelta viikolta yli 100 euroa.  Suomessa oli lähtöpäivänä yhtä lämmin. Meidän lähdettyä Suomessa olivat kelit muuttuneet kylmäksi ja sateiseksi. Oli kuulema ollut kymmentä astetta lämmintä. Toisella lomaviikolla alkoivat Turkissa helteet. Lämmintä oli yli 40 astetta. Se alkoi jo hieman tuntumaan. Mieluiten olisin maannut uima-altaalla kun oli kuuma. Myös öisin oli kuuma. Yritinkin nukkua parvekkella, jossa ilma kiersi.

 Viereisessä kuvassa on linssikeittoa. Turkissa keitot ovat tosi hyviä. Olen innostunut tekemään linssikeittoa kotonakin. Laitan siihen syödessä pulpiiperiä, jota olen tuonut Turkista.Nytkin ostin pulpiiperiä kotia vietäväksi. Toin sitä myös muutamalle kaverille.
Poikani söi aika usein kanadönereitä tai pitsaa. Kanadönerit ovat hyviä. Pitsa on Suomessa parempaa. En tiedä tekeekö juusto sen erimakuiseksi kuin Suomessa. Muut eivät huomanneet eroa kuin minä.

Oikealla kuvassa on caserollea. Annos tuodaan suoraan uunista kuumalla pannulla. Riisi tulee erillisessä kupissa. Caserollessa on lihaa, kasviksia ja juustoa. Sitä kannattaa maistaa jos käy Turkissa. Annos on niin iso, että siitä riittäisi melkein kahdelle. Ainakin jos alkupaloina on mesejä ja sitten tilaa vielä lahmatcumeja kuten minä. Olinkin kaiken sen jälkeen ihan ähky.

Turkissa on niin paljon ihanaa ruokaa, ettei kahden viikon lomalla millään ehdi kaikkea maistamaan. Jälkiruuat ovat vielä oma lukunsa.

Turkkilainen ruoka on erilaista kuin Suomessa. Turkissa kun syö mahan täyteen ei tule liian raskas olo. Ruuassa on kasviksia ja öljyä. Suomalainen ruoka on jotenkin raskaampaa ja usein rasvaista. Turkissa syödään paljon lammasta ja kanaa. Me suomalaise syömme possua ja nautaa. Tosin kanakin on Suomessa saavuttanut suosiota. Veljeni söi matkan aikana kerran kalaa.Sekin oli hyvää.

Jokiisteilyllä käydessä pysähdyimme joenrantaan. Siellä paikallinen nainen teki pulikalla ohuita lettusia. Hän laittoi niiden sisään paistumisen jälkeen fetajuustoa ja persiljaa. Sitten hän kietaisi koko jutun rullalle. Täytteeksi sai myös suklaata. Ne maksoivat muutaman liiran. Söimme niitä rannalla. Olivat tosi hyviä.Nainen varmaankin tienasi elantonsa sillä.

 Kävelin yhtenä iltana veljeni kanssa rantakatua vanhaan kaupunkiin.Näimme mahtavan auringonlaskun. Olisi pitänyt tulla useammin rannalle katsomaan auringonlaskuja. Paljon jäi asioita tekemättä, kun kaksi viikkoa on niin lyhyt aika.