Lyhdyn valo maailmalla: Sidessä jeeppisafarilla

Olemme käyneet joka vuosi Turkissa jeeppisafarilla. Safari kestää päivän. Yleensä safarilla on kymmenkunta jeeppiä ja karnevaalitunnelma vesisotineen. Ajamme jonossa pitkin vuoristoteitä ja jossakin vaiheessa alkaa vesipyssyillä sotiminen toisia jeeppejä vastaan. Kamerat kannattaa pakata muovipussin sisään jo lähtiessä. Useampi lippalakki on lentänyt päästä vauhdin hurmassa. Tämän vuotinen safari oli täysin erilainen. Oli yksi jeeppi jossa oli tilaa meidän viiden hengen porukalle ja saksalaiselle pariskunnalle. Ilmeisesti jeeppisafarille ei ollut ilmottautuneita sen enempään. Safareita tehdään joka päivä. Jeepisafarista tuli paras jeeppeilykokemus mitä olemme kokeneet. Jeeppikuski oli innolla paneutunut työhönsä ja hän osasi kertoa paljon asioista mitä matkalla näimme. Hän ajoi ylös vuorille, jossa pysähdyimme tutkimaan maustekasveja ja etsimme porukalla maakilpikonnia. Opastus oli englanniksi. Minun englanninkielen taitoni on huonoa mutta matkatoverini tulkkasivat tarpeen vaatiessa. Ensimmäinen pysähdys oli kun olimme nousseet jonkun matkaa vuoristotietä ylös. Olimme jättäneen Siden kaupungin taakse. Ohitimme pikkukyliä ja moskeijoita. Paikalliset lapset huiskuttivat meille tien poskesta. Koiran pentuja juoksi ominpäin tiellä. Minun tuli sääli niitäjos ne jäävät auton alle.

Opas huusi " Tortillo". Mietimme etsiikö hän makarooneja. Kävelimme vuoren juurella ja katsoimme maahan. Sitten opas näytti heinikossa jotakin. Se oli maakilpikonna. Opas hieroi kivellä kilpikonnan panssaria. Näin hän sai kilpikonnan työntämään pään ulos kuoresta. Kilpikonna ihmetteli meitä ja me sitä. Halukkaat saivat pitää kilpikonnaa kädessä. Minä kieltäydyin kunniasta. Hieman pelotti.
Poikani piti konnaa sen aikaa, että sain kuvan napattua.

Kilpikonnia asuu varmaan useampikin vuorella. Ne ovat aika hyvin kätkeytyneet kasvillisuuteen.

Jatkoimme matkaa kävellen ja opas näytti meille luonnon yrttejä. Vuorilla tuoksui jokin ihana mauste..Tiet olivat kapeita ja ylitimme kapeita siltoja, joissa ei ollut reunoja. Kerran teki mieli sanoa, että jättää minut kyydistä pois niin kävelen sillan yli ja tulen sitten kyytiin. Opas kyllä tiesi mitä teki ja mikä oli turvallista. Suotta pelkäsin. Kun nousimme ylös vuorelle oli tie niin kapea ja jyrkkä reuna, että opas pyysi toisella puolella istujia siirtymään toiselle puolelle, jotta paino jakautuisi vain toiselle puolelle. Se oli aika jännittävää. Hengissä selvisimme vaikean kohdan yli.

Vuorilla jeepin kyydissä ei ollut niin kuuma kuin alhaalla kaupungilla.Näimme muurin jonka päällä oli joskus antiikin aikana mennyt vesiputket. Pysähdyimme ylös vuorille ihmettelemään valtavaa patoa. Ruokailimme joen rannassa sijaitsevassa ravintolassa ja kävimme moskeijassa ja Manavgatin vesiputouksilla. Välillä jeepin kyydissä levitimme aurinkovoidetta iholle, jotta kuuma aurinko ei polttaisi ihoa.

Matkalla ajoimme maalaiskylien ohitse. Moskeijoita oli vuorellakin, jotta ihmisillä olisi lyhyt matka sinne. Imaamin koti oli rakennettu moskeijan viereen. Pääsimme käymään moskeijassa sisällä kun siellä ei ollut rukousta. Naisille annettiin huivit ennen kuin menimme sisälle moskeijaan. Opas kertoi, että naisille on varattu yläkerta ja miehet rukoilevat alhaalla. Moskeija oli upea. Seinissä, katossa ja lattioissa olivat siniset kuviolliset kaakelit. Pihassa oli peseytymispaikka. Koira makoili moskeijan pihassa. Ihmiset rapsuttivat koiraa ohimenne. Turkissa näkee paljon koiria ja kissoja vapaana.Vuorilla oli lampaita ja vuohia irrallaan. Muutama vuohi oli ylittämässä tietä kun ajoimme jeepillä. Ne olivat aika hellyyttäviä. Kivien päällä makoili liskoja. Samanlaisia näkee Suomessa terraarioissa.