Seuraavana päivänä jatkoimme pyöräilyämme. Ajiumme erireittiä takaisin kuin edellisellä kerralla. Löysimme matkalla pyöräkorjaamon. Olisin halunnut kysyä sieltä mitä pyöräni vaihteille voisi tehdä kun reistailivat pitkin ajoa. Päätimme mennä sinne seuraavan kerran kun ajamme ohitse. Ajoimme rantaa pitkin ihaillen maisemia. Ihanaa kun kesä on tulossa. Otin muutaman valokuvan. Kävimme katsomassa Yrttisuon kentällä pesäpallo ottelua. Katsomossa oli 1.5 vuotias pieni koira. Kun joimme kahvia tuli koira haistelemaan. Nuori nainen yritti kutsua koiraa pois mutta se oli mieltynyt meihin. Pelin jälkeen suuntasimme satamakahvilaan. Matkalla pysähdyin kuvaamaan valkovuokkoja. Vanhempi rouva oli koiran kanssa kävelyllä. Hän kertoi meille, että valkovuokot ovat kuvatuimpia siellä päin. Olimme jo kuulema kahdeksas kuvaaja, joka oli ne ikuistanut valkovuokot sinäpäivänä. Rouva kertoi nauttivan valkovuokkojen katselusta joka vuosi. Hän ei jaksa kävellä pitkälle. Hyvä, että valkovuokot kasvavat hänen kodin takapihalla.
Perjantai aamuna vein pyöräni korjaamolle. Ystävällinen nuori mies joka oli vasta tällä viikolla aloittanut verstaalla opasti meitä pyöräasioissa ja kuinka vaihdepyöräni toimii. Vikaa vaihteissa oli hänenkin mielestä, joten jätin pyörän huoltoon.
Pyysin nuorta miestä kertomaan meille mikä paikka tämä pyöräkorjaamo on johon olimme tulleet. Mies kertoi, että verstas on sellainen paikka joka työllistää ihmisiä, joilla ei ole ollut työtä pitkään aikaan. Se toimii myös kuntoutuspaikkana ja ponnahduslautana takaisin työelämään. Ajatus oli mielestäni upea, että päätin jatkossakin käyttää sen palveluja ja mainita siitä tuttavilleni. Korjaushintakin kuulosti kohtuulliselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti