Vanhan kaupungin kahvilat ja ruokapaikat

Vanhassa kaupungissa sijaitsee ihana pieni kahvila. Matilda Cafe. Sieltä voi tilata kannuteetä ja ihania leivoksia. Kahvilassa tuntuu kuin aika pysähtyisi ja kaikki kiire unohtuisi. Käymme siellä aina jos menemme vanhaan kaupunkiin. Muutkin ovat löytäneet kyseisen kahvilan, koska siellä on aina asiakkaita. Kahvilan ulko oven vierestä nousevat portaat joiden kautta pääsee yläkaupunkiin. Kesällä portaat ja vanhat rakenukset ovat kuvaukselliset. Jos haluaa ottaa kauniita valokuvia kannattaa mennä vanhaan kaupunkiin.

 Matidassa on paljon eri teelaatuja, joista voi valita mieleistään. Leivokset ovat noin puolet halvempia kuin Suomessa. Pieni tee kannu, josta riittää kupilliset kahdelle maksaa alle 2 euroa.

Kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ravintolassa, jonka nimi oli Must lammas. Siellä maksoi alku keitto, salaatti, pääruoka ja jälkiruoka vain 10 euroa. Tallinnassa on paljon edullisia ruokapaikkoja kun löytää ne. Ne on helppo löytää netin kautta koska siellä on listattu kaikki Tallinnan ravintolat ja kahvilat. 

Alku salaatti

Lammasjauhelihaa, perunaa ja grillattua maissia

juusto kakkua

Tumman oluen ystäville Saku olutta. Olut maksoi 2.5 euroa. eli yli puolet halvempaa kuin meillä Suomessa.

Tallinnan vanhakaupunki

Rakastan Tallinnan vanhassa kaupungissa kävelyä. Kävin siellä ensimmäisen kerran miesystäväni kanssa meidän ensimmäisenä kesänä kun aloimme seurustella. Olimme silloin päiväristeilyllä. Enään en suostu päiväristeilylle koska se ei riitä ajallisesti mihinkään Tallinnassa. On niin paljon paikkoja ja asioita joita halun siellä kokea. Saatuamme hotelli huoneen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Tietysti kävelimme hieman harhaan kun emme katsoneet kartasta reittiä valmiikis. Se ei haitannut. Olihan meillä useamman päivän loma kaupungissa. Ystävällinen rouva neuvoi meille mihin suuntaan pitäisi mennä. Vanhaan kaupunkiin pääsee kahden tornin välistä. Sinne vie muitakin reittejä mutta siitä on hyvä mennä.

Vanhan kaupungin ympärille on rakennettu jykevät muurit jotka suojasivat kaupunkilaisia vihollisten hyökkäyksiltä. Vanhakaupunki muodostuu ylä ja alakaupungista. Yläkaupunki eli toompen mäki kohoaa 50 metrin korkeuteen. Tarina kertoo sen syntyneen siitä  kun Viron kansallissankarin Kelevin leski, nimeltään Linda suri kuollutta aviomiestään. Hän alkoi koota kiviä miehensä hautakummun päälle. Tästä syntyi Toompen mäki. Linda oli asettamassa viimeistä kiveä hautakummulle kun kivi lipesi hänen kädestään. Linda vuodatti kyyneleitä joista syntyi Ulemiste-järvi. Toompen mäellä asuivat kaikki kunnian arvoisat ja rikkaat ihmiset kuten: aateliset, piispat, sekä muut vallanpitäjät. 1600 luvulla syttyi tulipalo joka koetteli Toompen mäen rakennuksia. Tuhoutuneet rakennukset rakennettiin uudelleen. 

Vanhakaupunki on tiheään rakennettu ja siellä on viehättäviä pikkukujia. Rakennukset ovat vanhoja ja upeita. On kuin astuisi Harry Potterin maailmaan. Kaduille voi kuvitella noitia luutineen. Alakaupungissa asuivat kauppiaat ja käsityöläiset. Kaupungissa on pieniä myymälöitä, ravintoloja ja kahviloita. Myös eroticabaarit ovat löytäneet tiensä vanhaan kaupunkiin. Alakaupungissa sijaitsee iso tori joka on nimeltään Raatihuonen tori. Vanhan kaupungin kadut vievät tiensä Raatihuoneen torille. Aikoinaan torilla sijaitsi häpeäpaalu jonne kaupungin pyöveli vei syytetyn koko kaupungin ihmeteltäväksi. Olisiko se hyvä keino vähentää rikollisuutta tänäkin päivänä. Sitä sietää miettiä. Ensikertalainen voisi oppia jotakin. 

Raatihuoneen torilla

Vanhan kaupungin kujia

Omalla autolla Virossa

Minulla alkoi loma Huhtikuun puolessa välissä ja niinpä suuntasimme miesystäväni kanssa omalla autolla meren yli Viroon. Lähdimme keskiviikko iltana ajelemaan kohti Helsinkiä tarkoituksena yöpyö serkkuni luona. Serkkuni oli hiljattain muuttanut uuteen asuntoon tyttärensä kanssa. Asunto oli mukava kolmio. Ihailen serkkuni kädentaitoja kuinka hän osaa maalata ja sisustaa kotia. Naisena hän luottaa itseensä ja remonttitaitoihinsa. Osa seinistä oli maalattu ja tyttären huone odotti vielä maalausta. Vietimme illan ja yön  serkkuni luona Espoossa.  Seuraavana aamuna  kello  soi 5 jälkeen. Minä olen huono nukkuja silloin kun on lähtö jonnekin ja aikaisin pitää herätä. Olin hereillä jo kellon soidessa. Aamukahvien jälkeen ajelimme kohti satamaa. Super Star lähtisi klo 7:30. Ehdimme nähdä auringon nousin ajaessamme satamaan. Meillä oli eväät mukana jos nälkä yllättäisi kesken matkan. Täysi termospullo vastakeitettyä kuumaa kahvia. Omalla autolla on kätevin mennä Tallinnaan jos haluaa välttää ruuhkat. Matkalaukut saavat olla autossa ja auto ajetaan sisään laivaan. Liput tarkastetaan autossa istuessa. Laiva oli melkein tyhjä. Oli rauhallista istua kahvilassa ja katsoa kuinka laiva hiljakseen ajeli 80 km meren yli määränpäähänsä. Jotkut matkustajista nukkuivat penkeillä ja toiset tekivät töitä tai muuten surffailivat netissä. Olimme jo klo 10 aikoihin satamassa. Kun ajoimme laivasta ulos suunnistimme kohti hotelli G9. Huomasimme, ettei vasta ostettu navigaattori toiminutkaan Virossa. Siitä puuttuivat Viron kartat. Se siitä laitteesta. Osasimme aika hyvin hotellille.

Hotelli G9 sijaitsi ison ja vanhan Viru hotellin takana. Meiltä kahdelta kolme yötä hotelissa maksoi 97 euroa Hotels.comista varattuna. Sisältäen autopaikan. Eli edullisin hotelli minkä löysimme. Meidän oli tarkoitus alunperin olla vain kaksi yötä Tallinnassa mutta, koska pojat eivät halunneet mukaan, meillä oli enemmän rahaa laittaa hotelliin. Halusimme panostaa enempi aikaan ja olla Virossa kauemmin ja asua vaatimattomammin. Kun nousumme hotellin portaita kolmanteen kerrokseen näyttivät seinät ja lattia vanhoilta ja kuluneilta. Jykevä oli vanha rakennus ja siisti. Turvallisuuteen oli panostetu. Ovet olivat lukossa. Vastaan otto oli pieni ja siellä asusteli ruskea suloinen marsu häkissään. Hotelli virkailija oli nuori kaunis nainen. Hän oli ystävällinen ja lupasi, että saamme heti asettua huoneeseen. Yleensä hotellihuoneen saa vasta iltapäivällä klo 14 jälkeen.

Aamupala ei kuulunut hotelli maksuun mutta se ei haitannut. Kerrankin saisin nukkua aamulla niin pitkään kun nukuttaisi ilman aamupalalle ehtimisen paineita. Olisi mielenkiintoista tietää onko rakennus ollut aina hotellina vai toiminut jonain muuna. Siellä oli pitkä käytävä, jonka varrella oli ovia, joista mentiin omiin huoneisiin. Äänieristys oli huono. kuvittelimme nukkuvamme vierekkäin parisängyssä mutta sängyt olivatkin erillään. Loppujen lopuksi se ei haitannut. Alku järkytyksen jälkeen ja kun olimme saaneet omat tavarat levitettyä huoneeseen tuntui se omalta. Pääasia , että oli siistiä ja puhasta. Henkilökunta oli ystävällistä.