Olen viime vuosina innostunut käymään kahviloissa. Kahvilan pitää olla jotenkin erilainen kuin tavallinen huoltoasema ennen kuin sinne menen. Kotikaupungissani on satamakahvila, joka on kesäisin auki. Viime kesänä kahvilan pitäjä vaihtui ja tämä uusi omistaja on avannut kahvilan tänä viikonloppuna. Kävimme siellä tänään juomassa kuumaa kaakaota. Kahvila on auki myös hiihtolomalla. Talvinen satamakahvila on tarkoitettu ulkoilijoille. Jyväsjärven jäällä käy paljon luistelijoita ja hiihtäjiä. Kahvilarakennus on vanha ja siellä ei ole kunnon lämmitystä. Kysyin myyjältä kuinka hän tarkenee kahvilassa. Hyvin kuin pukeutuu niin tarkenee mutta sormia palelee.Vastasi myyjä.
Viereinen kuva on otettu pari vuotta sitten kesällä. Olin poikani kanssa satamassa. Kesä aurinko lämmitti ihanasti. Satamassa on mukava käydä kahvilla ja voi samalla lukea päivän lehden. Muutaman kerran meillä oli koirakin mukana mutta siitä tuli sanomista.
Satamassa on myös paljon sisävesi aluksia jotka tekevät risteilyjä. Vanhin poikani on ollut viimeiset 10 vuotta yhdessä höyrylaivassa kokkina. Joskus näen hänet kun laiva tulee satamaan.Yleensä hän on niin kiireinen, ettei ehdi paljoa äidin kanssa jutella.
Ylä kuva on otettu tänään satamasta. Satamakahvila on saanut lumipeitteen ympärilleen. Sisällä paloivat kynttilät pöydillä ja pehmusteet odottivat penkeillä kutsuvina. Tilasin poikani kanssa kuumaa kaakaota. Miesystäväni otti kahvia. Kaakaon päälle saimme kermavaahtoa.
Kaakaota juodessa luin päivän lehden ja katselin ikkunasta ulos. Ihmisiä oli paljon luistelemassa jäällä ja osa hiihti. Ajattelin, että pitää tulla toisen kerran ihan ajan kanssa ja ottaa sukset tai luistimet mukaan. Ensi viikonloppuna kahvila on myös auki. Olen silloin yövuorossa töissä mutta jos en nuku liian myöhään ehdimme satamaan.
On surullista, että Jyväsjärveä pienennetään vuosi vuodelta. Järvi ja venelaiturit satamarakennuksineen ovat helmi kaupunkimme asukkaille. Sinne on mukava piipahtaa luontoon ja nauttia kahvilan antimista. Päättäjät haluavat rakentaa kerrostaloja ja hotelleja rantaan ja tarvitsevat lisää maata. Järven rantoja on alettu täyttämään muualta tuodulla maalla. Ihan kuin maata ei löytyisi muualtakin.
Toinen yhtä tyhmä päätös oli lopettaa kaupunkimme leirintäalue, joka sijaitsi vuosikymmenten ajan Tuomiojärvellä. Sinne oli rakennettu hyvät leiriytymistilat ja ranta oli hyvä hiekkaranta. Leirintäalue lopetettiin ja nyt paikka rapistuu käyttämättömänä. Matkailijat eivät pysähdy asuntovaunuineen kaupunkiimme. Kaupungissamme on uusi paikka leiriytyjille mutta ilman järveä. On vaikea on kuvitella leirintäaluetta kesällä, jossa ei ole uinti mahdollisuutta. Mielestäni kaikkea kaunista ja toimivaa ei pitäisi tuhota rahan takia. Kaupungistamme on purettu vanhoja rakennuksia ja rakennettu uutta tilalle. Ihailen joitakin kaupunkeja Suomessa jossa on säilytetty vanhoja puisia asuinkortteleita. Niitä suojellaan ja kunnostetaan. Sinne ihmiset haluavat tulla.
Viereinen kuva on otettu satamakahvilan terassilta. Sattui olemaan harmaa päivä niin kuvasta ei tullut niin hyvää. Aurinkoisella kelillä terassi olisi voinut houkutella pilkkiasuisia ihmisiä kuumalle kupposelle.
Kävimme alkuviikosta Tampereella. Katsoin netistä kahviloita. Seuraavat kuvat ovat vohvelikahvilasta. Siellä oli paljon erilaisia vohveleita. Vohvelit maksoivat noin viitisen euroa. Kahvia oli maustettuna kaardemummalla ja kanelilla. Valitsin mokkavohvelin ja kaardemummakahvin.
En tiennytkään kuinka paljon erimakuisia vohveleita voi olla. Omistan jo toisen vohveliraudan. Ensimmäisestä meni johto rikki. Lapset pitävät vohveleista ja söisivät niitä vaikka kuinka usein jos vaan jaksaisin niitä paistaa. Vohveleita ei tule tehtyä kovin usein. Johtuukohan se siitä, että vohvelirautaa säilytetään kaapissa, josta se on työläämpi ottaa esille ja sen puhdistaminen on hankalaa. Vohveleita ei voi paistaa etukäteen niin kuin lettuja. Vohveleista häviää heti paistamisen jälkeen rapeus. Kermavaahdolla tai jäätelöllä vohvelit ovat parhaita. Vielä ruokalusikallinen hilloa. Viime kesänä sain Lapissa kotakahvilassa ihania lakkahillolla tarjottavia vohveleita. Alapuolella kuva mokkavohvelista.Vohvelikahvila oli lähellä kivistä isoa kirkkoa. Tien toisella puolella oli kahvila Runo. Siellä kävimme ensimmäisen kerran syksyllä. Kahvila on tosi vaatimattoman näköinen ulkoa päin mutta sisältä viihtyisä.
Vieressä oikealla kuvassa kahvila Runo ulkoa kuvattuna. Kun ensimmäisen kerran menimme kahvilaan emme meinanneet löytää sitä. Vieressä oli kirpputori johon poikkesimme ensiksi. Kysyimme kirpparin pitäjältä missä kahvila on. Myyjä sanoi, että tuossahan se on ihan vieressä. Siinähän se oli isoine ikkunoineen. Hyvin vaatimattoman ja vanhan näköisenä
Kahvilassa on paljon erilaisia teelaatuja ja ihania leivoksia. Sisustus on vanhanaikaista ja asiakkat ovat monen ikäisiä. Tuttavani joka asuu Tampereella kertoi, että Runossa järjestetään erilaisia tapahtumia.
Vieressä oikealla kuvassa kahvila Runo ulkoa kuvattuna. Kun ensimmäisen kerran menimme kahvilaan emme meinanneet löytää sitä. Vieressä oli kirpputori johon poikkesimme ensiksi. Kysyimme kirpparin pitäjältä missä kahvila on. Myyjä sanoi, että tuossahan se on ihan vieressä. Siinähän se oli isoine ikkunoineen. Hyvin vaatimattoman ja vanhan näköisenä 
